Kuten aina matkatessani, nään nyt jo viikkoja aiemmin painajaisia siitä, kuinka myöhästyn lennoilta, minulla ei olekaan lippua tai unohdan kamerani Suomeen, huomaten sen vasta yläilmoissa. Se on kai se tapa, jolla käsittelen matkaa ja sen tuomaa tietynlaista innostuksen sekaista jännitystä. Päivisinhän en oikeastaan lainkaan asiaa mieti.
Mitä sitten odotan matkalta? Uusia kokemuksia, jänniä nähtävyyksiä ja toki sitä sellaista yleistä reissausfiilistä. Sehän on ihan mahtavaa, aina kun pääsee tuon Helsingin rantoja piiskaavan lammikon taakse vähän erilaisiin maisemiin! Eipä yhtään lähtöinnostusta vähennä sekään, että Suomessa on lähipäivinä ollut ihan mahdottoman kurja ja harmaa sää. Sellainen, että jos olisi kissa, niin makoilisi mielellään uunin pankolla aurinkoa odottamassa.
Lentokentäthän on aina vähän pelottavia. On niin monta pistettä, jonka läpi pitää käyskennellä, ihan kuin jotkin lampaat, joita paimenkoirat ohjailevat haluamiinsa suuntiin. Mennä vain outona ihmismassana ympäriinsä, ja vaikka ne reitit olisikin mennyt läpi moneen kertaan, on silti aina vähän eksyksissä.
No, saapa nähdä sitten, minne päädytään ja kuinka monen kommelluksen saattelemana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti